Search

HFE

Gene of the week: HFE This week’s gene, HFE, or High FE2+ protein encoding gene, immediately tells what it does. It regulates the amount of iron absorption into your blood. It is thought that this protein functions to regulate circulating iron uptake by regulating the interaction of the transferrin receptor with transferrin. Iron is needed in our body for correct oxygen metabolism. Human iron metabolism is the set of chemical reactions that maintain human iron at the whole-body and cellular level. Iron is both necessary to the body but it can also be potentially toxic. Controlling iron levels in the body is a critically important part of many aspects of human health and disease. Hematologists have been especially interested in systemic iron metabolism because iron is essential for red blood cells, where most of the human body's iron is contained. Understanding iron metabolism is also important for understanding diseases of iron overload, such as hereditary hemochromatosis, and iron deficiency, such as iron deficiency anemia. The human body needs iron for oxygen transport. Oxygen is required for the functioning and survival of nearly all cell types. Oxygen is transported from the lungs to the rest of the body bound to hemoglobin in red blood cells. In muscles cells, iron binds oxygen to myoglobin, which regulates its release. Iron is also potentially toxic. It can help the conversion of hydrogen peroxide into free radicals. Free radicals can cause damage to a wide variety of cellular structures, and ultimately kill the cell. To prevent that kind of damage, all life forms that use iron bind the iron atoms to proteins. This binding allows cells to benefit from iron while also limiting its ability to do harm. GenTest measures 3 different locations in the gene for HFE for potential variations. These have been linked to a mistake in the iron regulation leading to a too high iron load in the body, which is dangerous. The most common disease occurring is the haemochromatosis. Hereditary haemochromatosis (or hemochromatosis) is a genetic disorder characterized by excessive absorption of dietary iron, resulting in a pathological increase in total body iron stores. Humans, like most animals, have no means to excrete excess iron. Iron is stored in the liver, pancreas, and heart. Long-term effects of haemochromatosis on these organs can be very serious, even fatal when untreated. For example, similar to alcoholism, haemochromatosis can cause cirrhosis of the liver. The liver is a primary storage area for iron and naturally accumulates excess iron. Over time, the liver is likely to be damaged by iron overload. Cirrhosis itself may lead to additional and more serious complications, including bleeding from dilated veins and severe fluid retention in the abdomen. Toxins may accumulate in the blood and eventually affect mental functioning. This can lead to confusion or even coma. Cirrhosis and haemochromatosis together can increase the risk of liver cancer. Nearly one-third of people with haemochromatosis and cirrhosis eventually develop liver cancer. If excess iron in the heart interferes with its ability to circulate enough blood, a number of problems can occur, such as congestive heart failure and death. The condition may be reversible when haemochromatosis is treated and excess iron stores are reduced. Arrhythmia or abnormal heart rhythms can cause heart palpitations, chest pain, and light-headedness, and are occasionally life-threatening. This condition can often be reversed with treatment for haemochromatosis. If GenTest shows that you have one or more of these mutations, then the advice is to lower your iron intake on a daily basis to reduce the harmful effects that you will experience due to the bad iron regulation. For rs1800730, the normal risk free code is A:A, for rs1799945 it is C:C, for rs1800562 it is G:G. For the first genotype, each additional T gives you extra risk, for the second genotype it is each additional G and for the last one, each additional A.

Tohtori Peterin Viikon Geeni: HFE Tämän viikon geeni, HFE, koodaa High FE2+ proteiinia ja kertoo jo nimellään tehtävästään. Se säätelee raudan imeytymistä verenkiertoon. Tämän proteiinin ajatellaan toimivan raudan imeytymisen kontrolloinnissa säätelemällä transferriinireseptorin yhteyttä transferriiniin. Rauta on välttämätöntä kehossamme hapen aineenvaihdunnassa ja ihmisen kehossa raudan aineenvaihdunta on yhdistelmä kemiallisia reaktioita, jotka ylläpitävät rautaa koko kehon, ja solun tasolla. Rauta on välttämätöntä kehollemme, mutta se voi myös olla myrkyllistä. Rautatasojen sääntelyllä kehossa on kriittisen tärkeä osa sekä monien sairauksien kehittymisessä, että hyvinvoinnille ja terveydelle. Hematologit ovat olleet erityisen kiinnostuneita koko kehon rauta-aineenvaihdunnasta, koska se on välttämätöntä punaisille verisoluille, joihin suurin osa kehon raudasta on sitoutunut. Rauta-aineenvaihdunnan ymmärtäminen on tärkeää myös sen liiallisen kertymisen aiheuttamien sairauksien kehittymisessä, kuten hemokromatoosi, tai liian vähäisen raudan ollessa kyseessä, raudanpuutosanemian kehittymisessä. Ihmisen keho tarvitsee rautaa hapen kuljettamiseen. Happea tarvitaan lähes kaikkien solutyyppien elinkelpoisuuden ylläpitämiseen, sekä toimintaa. Happi kuljetetaan keuhkoistamme kaikkialle kehoon hemoglobiiniin sitoutuneena punaisissa verisoluissa. Lihassoluissa rauta sitoo hapen myoglobiiniin, joka sääntelee sen vapautumista. Rauta voi myös olla myrkyllinen. Se voi edistää vetyperoksidin muuntumista vapauksi radikaaleiksi. Vapaat radikaalit aiheuttavat laaja-alaisia vaurioita solurakenteelle, ja viimekädessä solu kuolee. Tämänkaltaisten vaurioiden ehkäisemiseksi kaikki elämän muodot, jotka käyttävät rautaa, sitovat rauta-atomit proteiineihin. Tämä sitominen mahdollistaa solujen hyötymisen raudasta, mutta rajoittaa sen aiheuttamien vaurioiden syntymistä. GenTest tutkii HFE-geenin variaatiot kolmen eri sijainnin osalta. Nämä on yhdistetty raudan liialliseen imeytymiseen geneettisen variaation aiheuttaessa virheellisesti raudan liiallista imeytymistä, ja näinollen liian suurta raudan kuormaa kehossa, joka on vaarallista. Tutuin sairaus, joka tästä johtuu, on hemotomakroosi. Perinnöllinnen hemotomakroosi on geneettinen häiriö, jolle tyypillistä on liiallinen raudan imeytyminen ruokavaliosta, jolloin rautavarannot kehossa kasvavat patologisesti. Ihmiset ja useimmat eläimet eivät pysty poistamaan kertyvää rautaa elimistöstä. Rauta varastoituu maksaan, haimaan ja sydämeen. Pitkäaikaiset hemokromatoosin vaikutuset näissä elimissä voivat olla hyvin vakavia, ja jopa elämää uhkaavia, jos niitä ei hoideta. Esimerkiksi, kuten alkoholismi, hemokromatoosi voi aiheuttaa maksakirroosia. Maksa on raudan ensisijainen varastointipaikka, ja luonnollisesti ylimääräinen rauta kertyy sinne. Pitkällä aikavälillä maksa vaurioituu raudan vaikutuksesta. Kirroosi itsessään voi johtaa moniin vakaviin komplikaatioihin, joihin kuuluu verenvuoto laajentuneista verisuonista, sekä nesteen kertyminen vatsaonteloon. Myrkkyjä kertyessä verenkiertoon, ne vaikuttavat myös henkiseen toimintakykyyn, joka johtaa lievimmillään sekavuuteen ja jopa koomaan. Kirroosi ja hemokromatoosi yhdessä lisäävät syövän riskiä maksassa. Lähes kolmannes ihmisistä, jotka sairastuvat hemokromatoosiin ja kirroosiin, kehittävät maksasyövän. Jos liiallinen rauta sydämessä heikentää sen kykyä kierrättää riittävästi verta, useita ongelmia esiintyy, kuten sydämen vajaatoiminta, tai jopa kuolema. Tämän tilan kääntäminen voi olla mahdollista jos hemokoromatoosia hoidetaan ja raudan liiallista kuormaa kehossa madalletaan. Rytmihäiriöt ja epänormaali sydämen syke voivat aiheuttaa sydämentykytystä, rintakipua ja huimausta, ja ovat toisinaan hengenvaarallisia. Tämä tila voidaan usein kumota hoitamalla hemokromatoosia. Jos GenTest osoittaa, että sinulla on yksi tai useampia näistä mutaatioista, ohjeena on vähentää raudan saantia päivittäin, vähentääksesi haitallisia vaikutuksia, joita syntyy huonon raudan sääntelyn takia. Rs1800730:lle normaali riskitön koodi on A/A, rs1799945:lle se on C/C, rs1800562:lle on G/G. Ensimmäiselle genotyypille kukin ylimääräinen T antaa sinulle ylimääräisen riskin, toiselle genotyypille se on jokainen ylimääräinen G ja viimeiselle jokainen ylimääräinen A.


22 views